Kun ihminen kuolee hän menee paikkaan, jota voisi kutsua suureksi sielujen pesukoneeksi. Tätä paikkaa kutsutaan myös nimellä Gehenom eli helvetti. Gehenom nimi tulee Jerusalemin ulkopuolella olevasta laaksosta, jossa uhrattiin Moolek jumalalle lapsia palavassa tulessa. Uhrausten loputtua siitä tuli kaatopaikka. Gehenomissa oleva tuli paloi päivin ja öin. Tuleen heitettiin roskia ja jopa rikollisten ruumiita. anottua polttelua katumattomista synneistään ja teoistaan joilla on voinut loukata toisia. Sielu on myös niin tottunut elämään kehossa, että irtautuminen siitä voi tuntua tuskalliselta. Tämä sielun puhdistus kestää maksimissaan 12 kuukautta. Juutalaisuuden helvetti määritelmä eroaa siis täysin kristittyjen helvetti käsityksestä.

Jeesuskin puhui tästä laaksosta, jossa mato ei kuole eikä tuli sammu (madoille riittää kaatopaikoilla ruokaa) . Gehenom on vain vertauskuva tälle paikalle, koska sielu voi kokea siellä suurtakin tuskaa ja häpeää eletystä elämästään.

Millaisia muita vaiheita sitten ihminen käy läpi kuolemanprosessissaan, sillä kuolema on prosessi itsessään ja sielun näkökulmasta se ei käy hetkessä. 

Zohar, juutalaisen mystiikan pääteos kertoo meille, että Tzeil eli ihmisen aura lähtee ruumista 30 päivää ennen kuolemaa. Ensimmäisen kerran Tzeil nousee Sukkot eli lehtimajajuhlan seitsemäntenä päivänä Hoshana Rabbahn aikana jos sen on määrä kuolla sinä vuonna.

Hoshana Rabbah päivä päättää tuomiojakson ajan  joka alkaa Rosh Hashanasta eli uudenvuoden juhlasta ja Yom kippurista. Sitä kutsutaan myös pikku Yom kippuriksi, koska silloin tuomio, joka langetetaan Yom kippurina laitetaan käytäntöön. Yom Kippur, eli sovituspäivä on juutalaisten pyhin päivä. Silloin paastotaan ja rukoillaan Jumalaa, sen sanotaan olevan myös päivä jona Jumala antaa anteeksi syntejä ja  päättää jokaisen meidän kohtalosta. Jumalan sinä päivänä langettama tuomio ei välttämättä ole lopullinen, sillä Teshuvalla- katumisella ja itsetutkinnalla ihminen voi vielä vaikuttaa tuomioon eli siihen onko ihmisen määrä kuolla sinä vuonna vai ei.

Kuolemaa ei katsota olevan sattumaa tai yhtäkkistä vaikka se tapahtuisi esimerkiksi  onnettomuuden johdosta. Sillä kuten aikaisemmin opimme ihmisen aura nousee kehosta pois kuukautta ennen kuolemaa. Sanotaan, että jotkut hyvin hengellisesti herkät ihmiset voivat nähdä onko toisen ihmisen aura eli Tzeil jo lähtenyt.

Joskus voi käydä niin, että sielu ruumiin kuollessa varsinkin äkillisesti ei ymmärrä ollenkaan kuolemaansa ja jää elämään joskus pitkäksikin aikaa kaaoksen tai mielikuvituksen maailmaan olam ha´dimyoniin.

Sielu jatkaa tällöin elämäänsä normaalisti niinkuin tähänkin asti. Käy töissä, juttelee työtovereilleen. Menee illalla kotiin ja viettää aikaansa perheen tai harrastusten parissa. Sielu jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä kaikki on sielun mielikuvitusta. Tätä voi kutsua eräänlaiseksi haamukivuksi, kuten amputoitu jalka voi särkeä tai kutista, vaikkei sitä enää ole. Haamukipu syntyy koska mieli ja keho ylläpitää mielessään kuvaa amputoidusta jalasta. Ihminen kyllä näkee, että raaja on poissa, mutta sisäisesti hän ei välttämättä ole hyväksynyt asiaa. Kuten ei myöskään sielu, joka jatkaa "normaalia" elämäänsä.

Eräässä kertomuksessa hasidi Rebbe (opettaja) R.Yissachar Volbrozsta tuli tapaamaan eräs surullinen mies. Mies kertoi Rebbelle, että hänen vaimonsa on kuollut ja hän tarvitsisi rahaa mennäkseen uudelleen naimisiin. Ymmällään Rebbe kysyi mieheltä. "Miten et ole huomannut ettet ole enää elossa?" Kun mies ei suostunut ymmärtämään tätä Rebbe todisti hänelle, ettei tämä ollut enää elävien joukossa. Myöhemmin Rebben poika kysyi isältään. "Miten minä voin tietää etten elä mielikuvitusmaailmassa?" Rebbe vastasi pojallleen "Tiedät sen siitä, että kysyt sitä. Se että on tietoinen siellä olon mahdollisuudesta on suurin todiste siitä ettei ole siellä."

Olam ha´dimyonista sielu jatkaa edelleen Kaf hakela vaiheeseen. Kaf hakelassa ihminen näkee elämänsä kuin filminauhana ja saa täydellisen perspektiivin elämäänsä. Aivomme on vastuussa muistista. Ihmisen aivot ovat suunniteltu suojelemaan meitä. Muistomme traumaattisista, negatiivisista ja surullisista tapahtumista häviää tai lievenee aikojen kuluessa, jos näin ei olisi olisi elo hyvin raskasta. Sielulla on myös muisti. Sielu, toisin kuin aivot muistavat täydellisesti kaiken kokemansa. Onkin siis selvää, että sielu voi kokea tämän vaiheen raskaana, kun yhtäkkiä kaikki teot ja kokemukset ovat taas muistissa aivojen sammumisen myötä. Tämä auttaa kuitenkin sielua. Se pystyy nyt käsittelemään asioita erilailla, aivan kuin terapiassa, jossa pystytään jättämään taakse raskaita taakkoja. Prosessia voi verrata kirjan editointiin. Jätetään pois kaikki virheet ja turhuudet. Monet asiat ovat meille eläessämme tärkeitä. Vasta kuollessamme ymmärrämme, että meille niin tärkeät asiat voivat olla hyvinkin vähäpätöisiä. Tämä kaikki elämäntapahtumien läpikäyminen on osa sielun irtipäästämisprosessia.

Ensimmäisen seitsemän päivän ajan sielu liikkuu ruuminsa ja kotinsa väliä edestakaisin. Tähän aikaan sijoituu Shiva rituaali joka sisältää paljon erilaisia rajoituksia surevalle perheelle. Shiva alkaa hautaamisen jälkeen ja aloittaa intensiivisen seitsemän päivän suruajan. Shivan aikana ystävät ja sukulaiset vierailevat surijoiden luona heitä lohduttaen. Tämä on myös sielulle tärkeää aikaa, koska sielu voi surra ja kokea riittämättömyyden tunnetta eletystä elämästään. Shivan aikana on tapana kertoa tarinoita ja muistella edesmenneen saavutuksia. Sielu nämä kuulleessaan helpottuu ja alkaa pikkuhiljaa hyväksyä, että matka maanpäällä on ohitse.

Shivan jälkeen alkaa ajanjakso nimeltä Shloshim. Shloshim kestää 30 päivää. Suruaika jatkuu, mutta vähemmillä rajoituksilla. Aletaan pikkuhiljaa palata uuteen normaaliin, elämään ilman rakasta läheistä. Sielukin alkaa noiden 30 päivän ajanjaksolla nousta ylös helpommin ja löysyttämään siteitään fyysiseen maailmaan.

Läheiset omaiset lausuvat myös kadish rukousta 11kk vainajan kuolemasta, sen kerrotaan myös auttavan itse vainajaa kun hän käy läpi Gehenomin. Miksi 11 kuukautta? Kuten artikkelin alussa kerroin juutalainen helvetti voi kestää pisimillään 12 kk ei tahdota olettaa, että tämä läheinen tarvitsisi koko 12 kk ajan helvetissä, Gehenomissa vaan oletetaan sielun pääsevän etenemään jo aikaisemmin.

 Gehenom ajan jälkeenkin sielu voi palata vielä vierailemaan maanpäälle ja on tietoinen asioista. Vaikka Raamatussa on jae, jossa kerrotaan, ettei kuolleet tiedä mitään on Talmud tästä eri mieltä ja kehottaa lukemaan jakeen jopa kolme kertaa, että ymmärtäisimme sen oikeen. Talmud vahvistaa meille, että kuoleet ovat hyvin tietoisia meidän maailmastamme ja mitä rakkaille ihmisille kuuluu.